miksi minulla tuntuu olevan niin huono onni ystävyyssuhteissa, että minua joko jollain tavalla käytetään hyväksi tai muuten vain kohdellaan huonosti... minäkin olen ihminen jolla on tunteet, joten miksi ihmiset luulevat voivansa kävellä ylitseni?? ensin valitetaan etten ole oma itseni ja sitten kun vihdoin suutun, ha syystä vieläpä, niin sitten haukutaan ihan lyttyyn ja morkataan joka välissä.... hemmetin laihdutushullut friikit!!!! ensimmäinen kerta moneen vuoteen kun olen kehdannut kunnolla suuttua ja sekin räjähtää heti naamaan. miksi edes pyytää anteeksi jos sitäkin heti arvostellaan? nyt on sitten ystävyys poikki ja voin täysin huojentuneena sanoa että jo oli aikakin. loppuihan sekin pompotus ja kituuttaminen. rakas ystävä: mätäne helvetissä, jonne kuulut!